Lani-viikonloppu

Viikonloppu meni HelmiLAN syksy '15 -tapahtumassa. Henry on kavereineen aikamoinen pelityyppi ja on käynyt useimmillakin laneilla. No totta kai mä halusin kokemuksen ja harmitti, kun en viime keväänä päässyt mukaan, niin tänä syksynä oli pakko päästä. En itse juurikaan pelaa mitään, Simsiä aina välillä, mutta harvoin.

Mua vähän jännitti, että miten viikonloppu sujuu. Piti varautua siihen, että vaikka siellä on kavereita enemmänkin, niin mulle ei välttämättä riitä aikaa ja seuraa. Vaikka henkisesti valmistauduin siihen, niin kyllähän siellä aika tuli pitkäksi osittain. Mulla oli siellä kolme virkkuuta mukana, mutta en yhtäkään saanut valmiiksi. Ei se ollut sama asia virkata laneilla kuin kotona sohvankulmassa! Sen sijaan tein pienen aluevaltauksen Minecraftin parissa! Henry on tyytyväinen, että edes kokeilin... Vaikka en mä siihen ihan sisälle päässyt kumminkaan.

Mun tylsistymistä ennaltaehkäisi myös lauantain aktiviteetit. Kävin kaverilla, jonka jalka on murtunut, kun ei olla pariin viikkoon nähty. Ja sieltä sitten kipitin mun serkun synttäreille. Vähän jännitti, että tykkääkö hän siitä penaalista. Onneksi lahja oli mieleinen ja tyttö oli ihan innoissaan uudesta (tarpeeksi isosta) penaalista. Lopuksi sitten kävin kaupassa äitini kanssa ja entiset naapurit huikkasivat kylään ohi kävellessä. 

Oon hirveen huono häviäjä enkä suostu pelaamaan muiden kanssa pelejä, joissa kilpaillaan. Kukaan ei halua nähdä, kun mä suutun (täysin turhaan) hävittyäni! Mun asenne pelaamista kohtaan on myös tosi ristiriitainen. Olisi kiva pelata enemmän, mutta en vaan pääse tuosta häviämisestä ylitse. Ja yksin pelaaminen taas ei sinänsä innosta. En ihan vakuuttunut, että noi lanit olisivat mua varten enkä hingu enää toista kertaa mukaan. Tai mistä sitä näkee, jos mä vaikka innostun hakkaa Minecraftia tai CS:ää. Pitääpi vaan varmistaa, ettei mene pelit käsitöiden edelle!

Tiskirätti tupareihin

Tuossa edellisessä postauksessa jo kerroinkin siskoni taannoisista tupareista. Normaalisti en sinne olisi töiden takia päässyt, mutta sairasloman takia päätin piipahtaa. Lahjan kanssa mulle tuli vähän kiire, koska aikaa oli todella vähän.

Päätin tehdä lahjaksi tiskirätin, koska sellaista en vielä siskolleni ollut tehnyt. Koska mun sisko on mua vain muutaman vuoden vanhempi, ajattelin, että hän varmasti haluaisi astetta coolimman tiskirätin. Tuumasta toimeen ja pääkallohuivin ohjetta katsomaan! En kummiskaan osannut kaventaa neliötä vinoneliöksi, joten purin työni ja sovelsin pääkallon tavallisen neliön sisälle. 

Turhautuneena ja vihaisena epäonnistumisestani päätin tehdä asian vaikeasti. En edes ajatellut googlen käyttöä ja jälkeenpäin sainkin kuulla, että eräs bloggaaja olikin tehnyt samaisesta pääkallokuviosta ohjeen tavallisen neliön sisällä. Pienellä vaivalla ei olisi tarvinnut itse soveltaa, säätää ja laskea. Eikä purkaa, kirota, tehdä uudestaan ja purkaa uudestaan ja kirota lisää! Lopputuloksesta tuli mun mielestä silti ihan kiva. 

            Huomatkaa mun upea vaaleanpunainen näppis! Ei oo varmaan blogin ja näppiksen perusteella vaikeaa arvata tän tytön lempiväriä? ;)

Kaveriksi ostin tiskiharjan sekä astianpesuainetta. Lahja oli pieni, mutta tarpeellinen. Toivottavasti siskoni ottaa tiskirätin myös käyttöönsä eikä jätä sitä siivouskaapin perukoille lojumaan, minne hän sen saatuaan työnsi...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Synttärilahja

Oon viettänyt hiljaiseloa. Vaikka olin melkein kuukauden sairaslomalla töistä niin on ollut ihan karsee olo enkä oo jaksanut päivittää tänne mitään... Okei, suurin syy on se, että mun puhelin vaihtu ja oon niin urpo etten osaa siirtää kuvia koneelle iTunesin kautta (tai varmaa osaisin, jos edes kokeilisin, nämä kuvat oon lähettänyt messenger-sovelluksen kautta toiselle ihmiselle ja tallentanut koneelle)!

Mutta asiaan! Meen lauantaina juhlimaan mun serkun synttäreitä. Tossa taannoin oli mun siskon tuparit, joissa näin mun enoa ja hänen vaimoaan. He sitten ystävällisesti vihjasivat, että serkullani on mennyt penaali rikki, joten siinäpä oiva synttärilahja. Alunperin ajattelin tehdä puoliympyräpenaalin, johon olisin ommellut napit silmiksi ja se olisi ollut ns. hirviö. Lopputuloksena sain aikaseksi kynän mallisen penaalin (ainakin se yrittää esittää kynää kovasti). Mun piti tehdä penaali kokonaan virkkaamalla ja vuorittaa se, mutta käsialan muutoksen takia yhden kappaleen toinen pää on huomattavasti isompi, joten päädyin lyhentämään meidän verhoja ja ottaa siitä oikenkuosista kangasta. Kyllä hädässä keinot keksii!

Tollanen siitä sitten tuli. Mitäs mieltä ootte, näyttääkö se edes etäisesti kynältä? Ja joutuuko 13-vuotias häpeemään tätä luomusta vai mahtaako kelvata? En oo yhtään niin tyytyväinen tuohon, kun haluaisin. Mutta kaipa se paremman puutteessa menee. Huomasin taas, miten paljon mä vihaan vetoketjun ompelemista ja seuraavan kerran, kun teen virkaten pussukkaa niin alotan ehdottomasti virkkauksen vetoketjusta! Penaalin värit valitsin serkkuni tämänhetkisten lemppariväreistä.

Henry on muuten sellanen nörtti, joka rakastaa pelaamista. Viikonloppuna järjestetään lanit ja minähän mielenkiinnosta halusin ehdottomasti mukaan. Vähän kyllä jännittää, että miten tuun viihtymään, kun ainoot pelattavat pelit on mun mielestä Candy Crus Saga ja Sims. No, otan parit virkkuut mukaan, ettei aika käy pitkäksi...