Kuulumisia

En sitten saanut sitä liiviä valmiiksi viimeviikon lauantaiksi. Luovutin torstai-iltana asian suhteen... Eipä se haitannut, koska luultavasti sille liiville tulee käyttöä oikeesti vasta kesällä ja ehkä siihen mennessä saan sen valmiiksi! Tässä kuitenkin liivin ohjevideo ja sellanen siitä piti tulla.

Mulla on ihan hirvee joulustressi jo. Periaatteessa tiedän mitä haluan kenellekin antaa, mutta en vaan löydä inspiraatiota alottaa töiden tekemistä... Vaikka todellakin pitäisi ruveta jo tekemään! Ehkä mä käytän mun sairaslomapäivät joululahjojen virkkaamiseen.

Tää viikko on ollut ihan kamala. Toki on ollut muutamia kivojakin hetkiä, mutta pääasiassa ihan karsee. Oon tehny pari pitkää päivää koulu-työ-yhdistelmällä ja en oo saanut nukuttua. Viikonloppuna olin yövuoroissa ja pe-la yönä rupes rintaan pistämään. Menin lauantaina päivällä päivystykseen ja sainkin viettää siellä monta jännittynyttä tuntia, kun mua tutkittiin päästä varpaisiin. Onneks mitään vakavaa ei kumminkaa oo ja sain lääkkeet sekä lepopäiviä!

Vietin torstaina ihan mahtavan vapaapäivän. Lähdin heti aamusta liikkeelle kaverin kanssa. Iltapäivällä me mentiin kaverin äidin luokse kylään ja voi rakkaus, mikä askartelupiste kaverin äidillä on! Inspiraatio iski muhun saman tien ja kaverin kanssa ruvettiin jo suunnittelemaan meidän olohuoneelle uutta järjestystä, jotta saisin oman käsityö/askartelutilan. Henry varmaan kieltää meitä kohta tapaamasta, koska aina mulla on uusia ideoita kotiin tullessa, kun tän mun ystävän kanssa hengailen! 

Ekuu ja peksii

Tää viikko ja viimeviikonloppu meni hujauksessa ohi... En oo kerenny rentoutuu kunnolla (mitä nyt vähän ottanut lepoa kissojen kanssa) tai tekemään mitään järkevää, koska oon ollu tosi väsynyt viikonlopun (pitkistä) yövuoroista. Vaikka sain mä alotettua yhden virkkausprojektin lauantaina!

Lauantaina päädyin aamulla työvuoron jälkeen Henryn kaverille yöksi. Opin siellä sitten pari uutta sanaa: eku ja peksi. Toisinsanoen kananmuna ja pekoni... Ja sain kuulla tarinankin ekusta ja peksistä. (Tuntuu, että meillä ei olla lauantain jälkeen puhuttu muusta kuin ekusta ja peksistä...)

3,5 tunnin yöunien jälkeen lähdettiin Mannerheimintiellä sijaitsevaan Cafe Bon Tempsiin aamiaiselle. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Ihan mielettömän ihana ja tunnelmallinen pikkukahvila, jossa oli oikeesti hyvä aamiainen.

Näin meillä ollaan rentouduttu kuluneen viikon aikana kissojen kanssa <3 

Meidät on kutsuttu tupareihin lauantaiksi ja mulla on ihan täydellinen asuvisio päässä. Totesin tarvitsevani siihen jonkun boleron tai villatakin ja Pinterestissä törmäsin aivan ihanaan virkattuun liiviin. Tuumasta toimeen ja lauantaina sen alotinkin. Väsyneenä en ajatellut asiaa ehkä ihan loppuun asti, koska rupesin työstämään lankakerää, joka on Virosta joskus ostettu ja vyötteet kadonnut... Eihän se yksi kerä siihen riitä. Stressasin asiaa ihan hullusti, mutta eilen Lankamaailmassa törmäsin tismalleen samaan lankaan! En ollut uskoa silmiäni, kun menin etsimään edes vähän samanväristä jatkolankaa... Ja tää lankakerä makso vaan euron! Nyt pitää vaan löytää aikaa liivin virkkaamiseen, jotta saisin sen lauantaina päälleni. 

Ketä me ollaan?

Ajattelin näin ensialkuun esitellä täällä blogissa kirjottavan tytön ja (varmasti usein) blogissa esiintyvät kissat. 

Mä olen 21-vuotias neiti. Rakastan vanhoja huonekaluja ja niiden tuunaamista. Valitettavasti mun kanssa saman katon alla asustava poikaystäväni, Henry, ei tästä harrastuksesta kauheesti tykkää. Toinen intohimo on virkkaus, johon pääsääntösesti keskityn. Virkkaaminen on mulle terapiaa, vaikka keskeneräisten töiden määrä kasvaa koko ajan... Kyllähän sitä on pakko päästä testailee uusia ideoita, jotka tulevat Pinterestissä ja facebookin parhaimmassa ryhmässä (Vilkasta virkkausta!) vastaan. Eikä pidä unohtaa niitä "pakollisia" töitä, kuten joululahjoja, jotka pyrin tekemään pääsääntöisesti itse! 

Yleisesti ottaen kaverit sanovatkin mua virkkaavaksi kissamummoksi tai hulluksi kissanaiseksi... Ette usko, miten paljon mä jaksan jauhaa kissoista ja virkkaamisesta, jos joku vaan jaksaa kuunnella mua!

Mun kanssa samassa taloudessa asuu myös kaksi pörröstä kaveria. Kasper on mun silmäterä, jonka adoptoin pari vuotta sitten. Olin just muuttanut yksikseni ja tuli pakottava tarve saada kissa. Vaikka mä etsin aluksi pelkkää pentua, en voinut jättää silloin 10-vuotiasta Kasperia ottamatta! Me nimittäin tultiin mielettömän hyvin toimeen ja hän onkin ollut ihan täydellinen ensimmäinen kissa ihmisille, joka vielä 5 vuotta sitten pelkäsi kissoja kuollakseen... 

Kasperin kaveriksi saatiin Aapo noin vuosi sitten 12-viikkoisena pentuna. Tää kaveri on huomattavasti vauhdikkaampi ja leikkisämpi kaveri ja meidän vanhuksella meneekin usein hermot, kun meno äityy liian vauhdikkaaksi. Aapon mielipuuhaa on testaa, että kuka määrää tässä huushollissa kaapin paikan. Lisäks tälle kaverille maistuis ruoka kellon ympäri.