Kesäkuulumiset

Tää tyttö on elänyt hiljaiselossa. En oo saanut ponipeittoa tehtyä, koska kyllästyin siihen taas... Enkä oo kyllä mitään muutakaan (edes pientä) projektia tehnyt! Kevät meni hujauksessa ohi, kun painoin loppurutistuksen koulun eteen; suoritin viiden viikon harjoittelun kahvilassa ja samalla painoin duunia palkkalistoilla. En suosittele kenellekään, oli meinaan pirun raskasta olla viisi päivää viikossa palkattomasti töissä ja siihen lisäksi tehdä 2-4 työvuoroa päälle... Mutta nyt viimeinkin oon valmistunut! 

Valmistujaislahjaksi sain äidiltä ja isovanhemmilta pyörän. Hain sen eilen viimeinkin mun siskon varastosta, jonne se vietiin talteen mun kiireiden takia. Eilen oli ihan mahtava päivä pötköttää siskon takapihalla juuri valmistuneella terassilla, johon aurinko paistoi ihanasti. Äitikin tuli kylään ja saatiin sovittua autokyyti siskon vanhoille ja mun uusille parvekekalusteille! Onhan noissa hommaa, kun talven seisoivat ulkona ilman suojaa ja maali rapissut. Mutta minähän en haasteita pelkää ja haaveilen jo meidän uudesta parvekkeesta - kunhan eka saisi noi kalusteet kunnostettua. 

Tänää oon googlaillut eri maalivaihtoehtoja, koska haluan ehdottomasti mahdollisimman värikkään parvekkeen ja pitäähän sen maalin olla myös säänkestävää, vaikka lasitettu parveke onkin. Melkein harmittaa, että alkaa kuuden päivän työputki. Haluaisin vaan jäädä kotiin säätämään noiden kalusteiden kanssa. Saadaan tänää myös uusvanha sohva Henryn siskolta. Tekemistä siis riittää ja ehkä mä saan tästä uudesta olkkarista sekä parvekkeesta tehtyä pari postaustakin tän hiljaiselon rinnalle!

Mitä poniprojektille kuuluu?

Oonpas mä laiska kirjottaja sekä virkkaaja! Eilen juuri mietin, että mikäköhän se mun blogin nimi olikaan ja koskakohan mä viimeksi olen kirjoittanut. Piti kirjautua oikeasti tilille, että löysin oman blogini... Pitäisiköhän sitä pikkuhiljaa ryhdistäytyä?

En ole pitäytynyt mun neljän palan säännössäni. Mutta kaikesta huolimatta mun on pakko sanoa, että hienosti tää ponipeitto on edennyt! Innokkaasti jaksoin virkata tuon ponin vartalon loppuun ja sen jälkeen iskikin totaalinen kyllästyminen. Katselin innokkaasti aina valmiin peiton kuvaa ja sen jälkeen huokaisin syvään, koska se pää on lähestulkoon yhtä iso kuin ponin vartalo (ellei isompikin). 

Tällä hetkellä kumminkin tilanne on kohtuu hyvä. Nyt mulla on vaan ongelmia päättää, että mistä suunnasta mä tätä ponia jatkan... Lisäksi meidän virkkauspiirin kokoontumisessa taisin löytää ponin taustalle sopivan värin! Eräs ihana lupasi katsoa lankavarastonsa läpi, josko tätä lankaa löytyisi häneltä tarpeeksi monta kerää ponipeiton taustaksi. Nyt pidän vaan peukkuja pystyssä, että lankaa olisi tarpeeksi tai että sitä löytyisi samassa värissä jostain kaupasta. Ihastuin ko. langan väriin meinaan ihan täydellisesti!

En kyllä kestä tuota viimeisintä kuvaa, jossa työ siis tällä hetkellä on jumissa :D Tuo on niin typerän näkönen mulkosilmänsä kanssa. Mutta puoli päätä enää jäljellä! Mistähän suunnasta tuota malttaisi jatkaa...? 

Ihanaa kevättä kaikille!

Poniprojekti ja hipster-look

Tein viime postauksen myötä lupauksen itselleni. Päätin, että teen vähintää neljä ruutua tohon peittoon joka päivä ja kiinnitän ne. Ehkä tällä tavalla saan tehtyä ton peiton parissa kolmessa kuukaudessa valmiiksi. Tai siis ponikuvion, koska en ole vieläkään päättänyt, että millä värillä teen siihen pohjan... Valkonen olisi kiva, mutta se likaantuu ja harmaantuu nopeasti käytössä. Ideoita kenelläkään siihen pohjaväriin?

Huomasin, että tää tekniikka on palkitseva. Nään työn edistyvän joka päivä ja tulee hyvä fiilis ja tekee mieli jatkaa virkkaamista. Neljä palaa on kumminkin sellanen luku, johon mun mielenkiinto riittää takuuvarmasti. Sen jälkeen välillä rupee hieman tökkimään, joten en pakota itseäni virkkaamaan liikaa. Pelkään nimittäin, että kyllästyn tuohon taas ja se unohtuu uudelleen kaapin perukoille liian pitkäksi ajaksi. 

Eilen olin myös eräissä juhlissa, joiden teemana oli hipsterit. Mä oon sen verran ulapalla, että en oikeestaa tiedä, miten hipsterit pukeutuvat. Kavereiden avustuksella sitten kursin mun asun kasaan! Lähtiessäni nappasin kangaskassiini muutaman lankakerän ja virkkuukoukun. Virkkasin ennen juhlien alkua itselleni isoäidinneliö-rannekorun. Lankavalinnat (tai siis toinen niistä, harmaa) oli vain huono veto ja baarissa virkatessa ei oikeastaan pysty kunnolla viimeistelemään työtä... Ihan hyvä siitä tuli, mutta aion silti tehdä toisen siistimmän! Pakko sanoo, että tykkäsin siitä asusteesta. 

Lisäksi virkkasin juhlissa harmaan pohjan, johon ompelin turkoosilla/sinisellä sanan "HIPSTER". Ompelin sen loppujen lopuksi mun paidan selkään kiinni, heh. Olisin halunnut kirjovirkata sen tekstin, mutta valonpuute ja ajanpuute (en halunnut koko juhlien aikaa virkata) pisti valitsemaan ompelemisen. Kuvia rannekorusta ja hipster-tekstistä voi kurkata instagramista. Mut löytää nimellä jelluna sieltä.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille, jotka tänne eksyvät!

Ikuisuusprojekti

Huh, onpas ollu hiljasta. Ennen joulua ei ollut mitään julkaistavaa, koska joku tuttu olis ehkä voinut bongata oman lahjansa etukäteen täältä! Ja joulun jälkeen taas olen ollut aikaansaamaton ja en oo saanut postattua mitään... En edes niitä joululahjoja. 

Jouluna sain jännetuppitulehduksen, joten en pitkään aikaan virkannut mitään. Paitsi tänää viimeinkin kaivoin mun ikuisuusprojektin kaapista. Vajaa vuosi sitten ihastuin Pinkie Pie -peiton kuvaan. Se oli sellanen "tää mun on pakko tehä!!!" -juttu, joka tosin jäi joululahjojen ja kyllästymisen takia kesken. Innostus iski, kun ko. peiton kuva julkaistiin Vilkasta virkkausta! -ryhmässä facebookissa ja oli pakko ruveta taas virkkaamaan. 

Tämmöinen peitto pitäisi tulla; tosin ajattelin vielä tehdä suorakaiteen muotoisen ja täyttää samalla neliöllä noi välit ja reunat. Väri vaan on vielä hukassa, mutta tällä virkkaustahdilla onkin aikaa sitä taustaväriä miettiä!

 Tähän mä jäin n. puoli vuotta sitten, kun totaalinen kyllästyminen iski. Noi neliöt tuli uniinkin ja oli pakko pistää koko työ jäähylle :<

Ja näin mä tänää myös edistyin! 12 pientä palaa ja yhdistäminen. Pakko sanoa, että unohdin tän työläyden ;)

Pakko sanoa, että on tän tekeminen myös palkitsevaa. Teen aina muutaman neliön kerrallaan, yhdistän ne pötköksi ja lopulta työhön. Tulee hyvä mieli, kun näkee suoraan työn edistyvän joka yhdistämisellä. Eihän tässä enää ole kuin 2/3 jäljellä!

Lani-viikonloppu

Viikonloppu meni HelmiLAN syksy '15 -tapahtumassa. Henry on kavereineen aikamoinen pelityyppi ja on käynyt useimmillakin laneilla. No totta kai mä halusin kokemuksen ja harmitti, kun en viime keväänä päässyt mukaan, niin tänä syksynä oli pakko päästä. En itse juurikaan pelaa mitään, Simsiä aina välillä, mutta harvoin.

Mua vähän jännitti, että miten viikonloppu sujuu. Piti varautua siihen, että vaikka siellä on kavereita enemmänkin, niin mulle ei välttämättä riitä aikaa ja seuraa. Vaikka henkisesti valmistauduin siihen, niin kyllähän siellä aika tuli pitkäksi osittain. Mulla oli siellä kolme virkkuuta mukana, mutta en yhtäkään saanut valmiiksi. Ei se ollut sama asia virkata laneilla kuin kotona sohvankulmassa! Sen sijaan tein pienen aluevaltauksen Minecraftin parissa! Henry on tyytyväinen, että edes kokeilin... Vaikka en mä siihen ihan sisälle päässyt kumminkaan.

Mun tylsistymistä ennaltaehkäisi myös lauantain aktiviteetit. Kävin kaverilla, jonka jalka on murtunut, kun ei olla pariin viikkoon nähty. Ja sieltä sitten kipitin mun serkun synttäreille. Vähän jännitti, että tykkääkö hän siitä penaalista. Onneksi lahja oli mieleinen ja tyttö oli ihan innoissaan uudesta (tarpeeksi isosta) penaalista. Lopuksi sitten kävin kaupassa äitini kanssa ja entiset naapurit huikkasivat kylään ohi kävellessä. 

Oon hirveen huono häviäjä enkä suostu pelaamaan muiden kanssa pelejä, joissa kilpaillaan. Kukaan ei halua nähdä, kun mä suutun (täysin turhaan) hävittyäni! Mun asenne pelaamista kohtaan on myös tosi ristiriitainen. Olisi kiva pelata enemmän, mutta en vaan pääse tuosta häviämisestä ylitse. Ja yksin pelaaminen taas ei sinänsä innosta. En ihan vakuuttunut, että noi lanit olisivat mua varten enkä hingu enää toista kertaa mukaan. Tai mistä sitä näkee, jos mä vaikka innostun hakkaa Minecraftia tai CS:ää. Pitääpi vaan varmistaa, ettei mene pelit käsitöiden edelle!